Oppimistehtävä nro cuatro

Sosiaalisen median toteutuksen rakentaminen, esittely ja arviointi

Teimme Miljan kanssa facebookkiin muistisairaiden omaisten vertaistukiryhmän, jonka Milja tällä videolla esittelee:

 

Tehtävänämme oli tutustua myös muiden some -toteutuksiin ja minä tutustuin Minjan toteutukseen, joka oli selkeä ja erittäin hyödyllinen ryhmä aloittaville opiskelijoille, mutta joka toimii myös myöhemmässä vaiheessa opiskelua. Facebookryhmän kautta ryhmäytyminenkin voi helpottua ja nopeutua, kun kanssaopiskelijat ovat helposti tavoitettavissa. Kynnys pyytää apua ryhmässä on varmasti matala ja monesti jos ei ole varma vaikka jonkun kurssin tehtävän suoritustavasta, voi ryhmästä kysyä muilta neuvoa. Itse kuulun tällaiseen ryhmään ja voin kertoa omasta kokemuksestani, että suuri hyöty on ryhmään kuulumisesta ollut!

Tämän kurssin myötä asenteeni some -työvälineiden hyödyntämiseen työssäni on parantunut. Erityisesti erilaisten vertaistukiryhmien luominen esim. facebookkiin, jossa ylläpitäjä "valvoo" keskustelua, voisi olla hyödyksi monien eri asiakasryhmien kanssa. Rajoittavia tekijöitä on tietoturvallisuus ja salassapitovelvollisuus.

Oppimistehtävä nro tres

Somen hyödyntämisen mahdollisuudet

Tehtävänämme oli suunnitella sosiaalista mediaa hyödyntävä kokonaisuus työyhteisön, harrastetoiminnan tai opiskelukäyttöön. Valitsimme kohderyhmäksemme muistisairaiden omaiset, joille suunnittelimme vertaistukiryhmän Facebookiin. Tässäpä tiivistävä mindmap muistisairaiden omaisten vertaistukiryhmästä:

Ensimmäiseksi alkoi mietityttämään, miten turvata muistisairaan yksityisyys. Voiko omainen käydä kirjoittamassa suljettuun ryhmään esimerkiksi muistisairaasta puolisostaan ilman tämän lupaa? Tuleeko tässä laki vastaan vai onko tämä eettinen kysymys? Ryhmässä voitaisiin tietysti painottaa sitä, että henkilökohtaisten asioiden jakaminen on sallittua, mutta nimien mainitseminen ryhmässä ja asioista puhuminen ryhmän ulkopuolella ei olisi suotavaa. 

Myös se, miten ryhmäläiset valittaisiin tai miten he hakeutuisivat ryhmään kuumensi mietintämyssyä. Jos ryhmä olisi ollut salattu, silloin ryhmään haluavat eivät olisi itse voineet siihen pyrkiä, mikä olisi ollut hankalaa, koska tällöin ryhmän ylläpitäjän olisi pitänyt etsiä Facebookista oikeat ryhmään pyrkijät. Ryhmää mainostettaisiin esim. muistiyhdistyksessä ja heidän nettisivuillaan, missä voisi olla myös ohjeet, kuinka ryhmään on mahdollista liittyä. Siksi päätimmekin, että ryhmän tulisi olla suljettu, jolloin ulkopuoliset eivät näkisi, mitä toiset sinne kirjoittavat. Omaiset voisivat myös itse pyrkiä ryhmään ja ryhmän ylläpitäjä hyväksyttäisi ryhmään pyrkijät esimerkiksi varmistamalla, mitä kautta he ovat ryhmään tulossa ja mitä he ryhmältä toivovat saavansa. Ylläpitäjänä olisi hyvä olla joku henkilö, jolla on kokemusta työskentelystä muistisairaiden parissa.

Ryhmä mahdollistaisi vertaistuen tarjoamisen ja sen vastaanottamisen ympäri Suomea, jossa suuret etäisyydet voivat vaikeuttaa vertaisryhmiin osallistumista "fyysisesti". Tavoitteena olisi jakaa ryhmässä jo hyväksi todettuja toimintamalleja ja vinkkejä muistisairaan hoidossa. Jokaisella ryhmäläisellä olisi mahdollisuus kertoa omakohtaisista kokemuksistaan niin halutessaan, ryhmään kuuluminen ei kuitenkaan vaatisi keskusteluihin osallistumista. Yhteisten tapahtumien ja kokoontumisien suunnittelu ja järjestäminen toisi ryhmäläisiä lähemmäksi toisiaan ja tällaiset tapahtumat toisivat virkistystä ja helpotusta omaisten ja muistisairaiden arkeen, joka voi olla välillä hyvinkin raskasta.

Oppimistehtävä nro dos

Tietosuojakysymykset

Meitä pyydettiin pohtimaan blogissamme millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisössä käyttävän henkilön pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta. Somessa (niin kuin myös työelämässä) tulee osata erottaa työminä ja yksityisminä. Kannattaako esim. Facebookissa profiilin olla julkinen, tai jos hyväksyt esimiehesi kaveripyynnön, rajaatko tilapäivittelyjä vai julkaisetko kaiken mahdollisen mikä on takalistoa esim. siellä töissä kutittanut. Tässä linkkiä aiheeseen liittyen: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/somekin_on_sielun_peili#comments_start. Artikkelin on kirjoittanut psykologi Tuija Matikka ja hän kertoo, kuinka suhteesi sosiaaliseen mediaan heijastaa persoonallisuuttasi. 

Meitä pyydettiin pohtimaan millaista vahinkoa voi syntyä ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita? Mikäli henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta ei huolehdita, voi joku tehdä identiteettivarkauden (mikä ei ilmeisesti ole vielä Suomessa kriminalisoitu). Erittäin tärkeää omassa työssäni on pitää huolta asiakkaan yksityisyydestä ja pitää kiinni omasta vaitiolovelvollisuudesta. Siksi onkin hankala nähdä sosiaalisia verkkotyökaluja käytettävän esim. asiakkaan asioista sopimiseen / tiedottamiseen tms.

Löysin mielenkiintoisen artikkelin, jossa sivutaan erästä sosiaalisen median sivustoa, jossa julkaistaan esim. seksuaali- ja väkivaltarikollisten nimiä. Ihmiset voivat ajatella, että nimien julki tuominen on hyödyllistä, koska se auttaa muita kansalaisia olemaan varuillaan tämän henkilön lähettyvillä. Asialla on myös negatiiviset puolensa - nimittäin rikoksen tekijän julki tuominen yleensä paljastaa myös rikoksen uhrin, mikä voi vahingoittaa tätä lisää henkisesti. Tässä linkkiä http://www.hs.fi/kotimaa/a1434421537303.

Digitaalinen identiteetti

Digitaalinen identiteettihän tarkoittaa sitä tietoa, mitä sinusta on löydettävissä internetissä. Googlettamalla itseni löysin vain gmailin profiilikuvan itsestäni sekä lukion vuosikertomuksessa stipenditiedot ja ylioppilaaksi valmistumisen tiedot ja jonkun ryhmälistan. Pyynnön Google -tietojen poistamiseen on mahdollista tehdä osoitteessa https://support.google.com/legal/contact/lr_eudpa?product=websearch&hl=fi. Profiilikuva on helppo poistaa menemällä gmailiin ja näpyttämällä se sieltä veks tai vaihtoehtoisesti poistaa koko tili. Kaikestahan mitä nettiin laitan jälki jää ja kaiken saa kaiveltua esiin, mikäli kiinnostusta riittää. Faktatietoahan nuo ovat eivätkä mitään salaisuuksia, joten sallittakoon niiden siellä olla. Muistan klikanneeni opintojeni alkuvaiheessa jonkin täpän, joka sallii nimeni julkaistavan oamkin verkkosivuilla mikäli valmistun. Esim. näin pystyn pienesti vaikuttamaan siihen, mitä tietoja minusta julkaisee joku muu kuin minä.

Julkisuuden henkilöillä yksityisyys (verkossakin) on hankalampi saavuttaa ja osa ei haluakkaan sitä saavuttaa, sillä someaktiivisuus voi tuoda lisää näkyvyyttä ja näin ollen poikia lisää työtarjouksia, asiakkaita, kannattajia, faneja jne. Tietojen ja kuvien manipuloiminen voi hyödyttää henkilöä ja hänen identiteettiään jonkin aikaa, mutta usein vilpistä jää kiinni, mikä taas voi muokata henkilön maineen huonommaksi, kuin mitä se lähtökohtaisesti oli. Itse koen, ettei esim. poliitikkojen PIDÄ jakaa tietojaan (ainakaan yksityiselämästään) somessa. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää somettaako vai ei, oli sitten julkisuuden henkilö tai tavallinen pulliainen.

Sosiaalisen median käytön pelisäännöt työyhteisössä vaihtelevat. Tämän linkin takaa löytyy pohdintaa siitä, miten sosiaalisen median käyttöön työpaikalla voisi suhtautua http://www.markkinointia.fi/pr-20/sosiaalinen-media-ja-tyo.html. Kesätyöpaikassani Facebookin käyttö työkoneella on kielletty juuri tietoturvasyistä ja ymmärrän sen täysin. Mielestäni olisikin tärkeää, että yhteiset pelisäännöt somen käytöstä työajalla / -koneella / -puhelimella tehtäisiin selväksi koko työyhteisössä.

Muita linkkejä: 

 http://www.somestudio.fi/

Oppimistehtävä nro uno

Vanhan kertausta ja uuden opettelemista

Tehtävänä oli siis kertoa kahdesta jo tutuksi tulleesta sosiaalisen median sovelluksesta tai ympäristöstä, joten minäpä kerron jo aiemmin mainitsemistani Facebookista ja Pinterestistä, joista toista käytän melkein päivittäin ja toista hyödynnän harvemmin.

Pinterest on kuin virtuaalinen ilmoitustaulu, johon voi kerätä linkkejä ja kuvia, joita toiset käyttäjät ovat jakaneet ja muodostaa eri aihealueisia ilmoitustauluja, jotka voi tallentaa itselleen. Palveluun tulee luoda oma tili (esim Facebookin tai Twitterin kautta), mikä on maksutonta. Pinterest tarjoaa mahdollisuuden luoda ja ylläpitää kokoelmia, jotka ovat sidottuna johonkin teemaan, kuten tapahtumaan, juhlapyhään tai harrastukseen. Esimerkiksi lastenjuhlaideoita, askarteluideoita, matkailuideoita, sisustusideoita jne.  Käyttäjä voi myös selata muita linkki-/kuvakokoelmia, poimia (pin it) niistä osia omiin kokoelmiinsa  ja ilmoittaa tykkäävänsä linkistä/kuvasta ja jakaa omia linkkejään ja kuviaan. Pinterestissä voi myös seurata esim. tuttujen käyttäjien liikkeitä, ideoita ja tauluja.

Pinterest voi aluksi vaikuttaa epäselvältä, koska on vaikea hahmottaa mistä on lähdettävä liikkeelle. Sivun ylälaidassa on hakukenttä, johon voit kirjoittaa esimerkiksi jonkin mielenkiinnonkohteesi tai vaikkapa julkisuuden henkilön nimen. Jos kirjoittaa esim. toimintaterapia hakukenttään, tulee hakutulokseksi paljon englanninkielisiä linkkejä ja kuvia, joita voi lisätä suosikeihin, lähettää eteenpäin tuttaville ja lisätä omiin tauluihin, omiin kategorioihin. Hakukentän alle tulee myös aihealueeseen liittyviä alakategorioita kuten: activites. ideas, kids, motors, hands. Näistä kun klikkaa vaikka hands painiketta, löytyy erilaisia linkkejä mm. käsiortooseista, harjoituksista ja apuvälineistä. Näitä vinkkejä ja ideoitahan on helppo hyödyntää työelämässä ja jakaa myös omia ideoitaan muiden hyödynnettäväksi. Itse olen hyödyntänyt Pinterestiä esim. Puutarhanhoito toimintaterapiassa -opintojaksolla, hakemalla erilaisia puutarha-aiheisia, innovatiivisia ideoita, joita pystyimme soveltamaan projektiimme. Pinterestistä voi löytää lukemattomia ideoita toimintaterapian toteuttamiseen erilaisten asiakasryhmien kanssa. Sieltä löytyy valmiita "tauluja" esim. eri asiakasryhmille. Toimintaterapiassa sitä voisi käyttää asiakkaan kanssa esim. erilaisten askartelu / leikki-ideoiden selailemiseen terapiaa suunniteltaessa.

Facebookiin luodaan omalla nimellä profiili, jonka voi pitää julkisena tai yksityisenä. Jos ystäviäsi / tuttaviasi / työkavereitasi on Facebookissa, voit etsiä heidät ja pyytää heidät kaveriksi, jolloin sinulla on mahdollisuus nähdä heidän tekemiään tilapäivityksiä, linkkijakoja ja Facebooktililleen lataamiaan kuvia (mikäli he hyväksyvät kaveripyyntösi). Facebookissa on myös paljon yhteisöjä, joihin on mahdollisuus hakea ja sisään päästyään jakaa aihealueeseen liittyviä linkkejä, kuvia, ideoita jne. Yritykset voivat myös luoda profiilin Facebookiin ja mainostaa tuotteitaan / palveluitaan ilmaiseksi. 

Työelämässä en lähtisi Facebookia hyödyntämään tietosuojaturvallisuuden vuoksi muuten kuin erittäin pintapuolisesti esim. luomalla suljettuja ryhmiä, joissa voisi yhteistyökumppaneiden kanssa suunnitella jotain koulutuspäiviä, toimintapäiviä tms. Opiskeluissani olen hyödyntänyt Facebookia alusta asti. Toimintaterapiaryhmällämme on omat facebooksivut, joihin jaamme ajankohtaista tietoa opinnoistamme yms (tämä siis suljettu ryhmä). Joillekin opintojaksoille on luotu vielä omat ryhmänsä, joissa olemme sopineet työtehtävistä, aikatauluista ja jakaneet linkkejä yms opintojaksoon liittyvää.

Toisena tehtävänä oli tutustua, johonkin minulle uuteen sosiaalisen median sovellukseen, palveluun tai toimintaympäristöön. Tähän valitsin Whatsappin, jonka latasin puhelimelleni eilen kaverin kehotuksesta. Tämähän on pikaviestinpalvelu älypuhelimille, jonka avulla voi lähettää viestejä, kuvia ja videoita, joko ryhmille tai yksilölle. Lataamalla Whatsappin puhelimeesi, näet yhteystietoluettelosta ketkä muut tuttavasi käyttävät tätä sovellusta. Viestien lähettäminen on ilmaista, mutta sovellus veloittaa käyttäjältä vuodessa hurjat 89 centtiä.

Tätäkään sovellusta en välttämättä toimintaterapeuttina töissä hyödyntäisi tietosuojaturvallisuuden takia. Toisaalta esim. ryhmäsuunnitteluja moniammatillisen tiimin kanssa tehtäessä, voisi Whatsappia hyödyntää työpuhelimilla. Tällöin asiakkaiden / potilaiden yksityisyyssuojasta tulisi kuitenkin pitää tiukasti kiinni.

Vielä yhteenvetona, miten toimintaterapeutin työssä voisi hyödyntää erilaisia sosiaalisen median härpäkkeitä: Ideoiden ja toimintamallien jakaminen toisille alan ammattilaisille, moniammatillisen tiimin konsultoiminen ja yhteydenpito sekä yritystoiminnan mainostaminen.

Kävin kurkistelemassa saman alan opiskelijoiden blogeja nähdäkseni, mitä muita sovelluksia meidän alalla olisi mahdollisuus hyödyntää ja miten he näkivät mahdollisesti samojen sovellusten hyödyt verrattuna omiin näkemyksiini:

http://toikosomessa.blogspot.fi -blogissa oli mielenkiintoisia ja monipuolisia näkemyksiä siitä, miten toimintaterapiassa voisi erilaisia sovelluksia hyödyntää. Twitterin käytöstä ja esim. palveluiden keskittämisen haasteista ja sos.median hyödyntämisestä siellä lisää.

http://someviidakko.blogspot.fi/ -blogissa käsiteltiin sosiaalisen median hyödyntämistä vertaistuen hankkimisesta, mitä en itse tullut ajatelleeksi. 

Linkkejä:

http://www.digitoday.fi/tyo-ja-ura/2013/08/15/some-taidot-hakusessa-kohta-tiput-karryilta-tyoelamassa/201311289/66 "Sosiaalisen median tärkeys alkaa näkyä myös työelämässä. Asiantuntijoiden mukaan muutosvastarinta on turhaa: joko sometat töissä tai olet pian työtön."

 http://www.yksityinenkielitoimisto.net/yk/sosmedia/index.php

 "Onko blogien, wikien, Facebookin, Twitterin ja YouTuben käytöstä hyötyä vai haittaa? Voiko näillä työkaluilla tehdä jotain hyödyllistä vai kuluuko työnaika joutavaan verkkojutteluun?"

Uuden opintojakson aloitus

Hei kanssaopiskelijat!

Olen kolmannen vuoden toimintaterapeuttiopiskelija Jenni. En sanoisi, että olen kovin innokas somettaja, mutta esim. Facebook ja Pinterest ovat käytössä ja niitä tulee hyödynnettyä opiskelussa (tiedon jakaminen, ideoiminen). Puhelimella olen kokeillut jos jonkinmoisia apseja, mutta pärjään loistavasti ilmankin. Tämän blogin siis tein Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä -opintojaksoa varten. Aiemmin olen pitänyt blogia Tietotekniikka toiminnan mahdollistajana -opintojakson puitteissa, joka kuului valinnaisiin terapeuttisiin opintojaksoihin ja oli erittäin opettavainen kurssi. Mielenkiinnolla odottelen, mitä uutta tällä kurssilla on antaa.

Tietoturvasta ja omasta yksityisyydestä olen kohtuullisen tarkka, joten en jaa jokaista elämän narahdusta esim. facessa, mutta olen joutunut sivullisena huomaamaan hieman ikävänkin puolen somessa tältä osin. Somen huonoja puolia ja haittoja on nostettu tapetille viime aikoina paljonkin, joten olisi mielenkiintoista oppia niitä hyviä tapoja ja toimintamalleja nyt tämän opintojakson aikana.  

Kommentoin toista blogia osoitteessa: http://toikosomessa.blogspot.fi

xx 

-Jenni